so wake me up when it's all over

Niin paljon kuvia, niin vähän kerrottavaa. Viikkoon en oo taas täällä blogin puolella ollut, mutta oon kauheesti tehny kaikkee. Ainaki omasta mielestäni.. Alkuviikosta olin Jupon kanssa niemellä ja käytiin ajelemassa vähän kaikkialla.. Kerttu oli meillä yötä ja nukuttiin teltassa. Lauantaina käytiin äitin ja Henrin kanssa päiväajelulla Joensuussa, kaverin rippijuhlissa. 

 

Ajoin Jupolle skootterilla ja otin sen kyytiin ja lähettiin Syvänniemelle istuskelemaan. Syötiin karkkia ja kateltiin järvelle, juteltiin rippijuhlista ja kaikesta muustakin. Ajettiin meillä käymään. Käytiin Savikoskella ottaa muutamat kuvat. Tankattiin Karttulassa. Ajettiin Hirvijärven leirikeskuksella käymään ja sitten ajoin Jupon kotiin.. 

 

Oli teltassa kyllä toosi hauskaa. Oltiin iPadilla skypessä ja säädettiin vaan kaikkee. Välillä oli kuuma, välillä kylmä, möhh. Yhessä vaiheessa mä puhuin melkein tunnin koko ajan. Kerttu ei ees vastannu tyyliin mihinkään, mä vaan puhuin. Parasta siinä on se, että en muista puoliakaa mitä oon höpöttäny..

 

Koska We Heart It:ssa ja facebookissa ei voi olla puhelimella samaan aikaan, kun kuuntelee musiikkia.. Heh. Sensuroin tosi hienosti ton chatin tuosta, koska tuskin kaverit kauheesti ilahtuis, kun niitten nimi täällä näkyis. Onneks sain puhelimeen uuden USB-piuhan, kun aikasempi sano itsensä irti.. 

Henri ja Samuli

Sensuroin tästäkin kuvasta jotain niin ammattimaisesti, että huh huh. Sori, en vaan tykänny mun ilmeestä, ku kemotin sillee kemosti. Anteeks Samuli jos luet tän jos tätä ei ois saanu lisätä tänne, älä vihaa mua nyt :3 

Tänään, kun sain kuulla, että se Cory Monteith on kuollu, en pitäny sitä niin suurena asiana, koska en ollu hänestä koskaan ennen kuullut. Kuitenkin sitten, kun mietin asioita tarkemmin niin tajusin miten vaikeeta sen faneilla, saati sitten tulevalla vaimolla ja perheellä, on. Mitä nyt oon kuullu Coryn piti mennä naimisiin parin viikon sisällä. Ihan kauheeta tommonen. Mitä enemmän näin netissä kuvia ja päivityksiä siitä, sitä pahemmalta musta rupes tuntumaan. Mikään ei ole ikuista, mutta on tuo silti vaan niin kauheeta. Cory oli kumminkin vasta 31-vuotias. Ei sen ikäisten pitäis vielä lähtee täältä, niillä on vielä elämää vaikka kuinka paljon jäljellä. Elämä on vaan joskus niin väärää, oppikaa siis arvostamaan sitä, että läheisempänne ja itse olette vielä täällä. 

Anteeksi pieni avautuminen, mutta oli vaan pakko saaha jakaa mun ajatukset teidän kanssa. Huomenna mulla alkaa työt ja sitä riittää sen kaks viikkoo. Saa nähä miten mä siellä jaksan porheltaa eteenpäin. Kirjottelen joskus taas, kun on jotain asiaa. Sateista täällä ainaki ens viikkoo kaikille!♥