There's nothing in this world I wouldn't do

Eilen oli ensimmäinen TET-päivä. Mä en halua, että kukaan kysyy tätä toista kertaa; olen Kuopion Suomalaisessa Kirjakaupassa. Siellä on toisaalta aika rankkaa. Työntekijät ei saa istuu hetkekskää, jonka takia mun jalat oli eilisen jälkeen ihan muussia. Minut laitettiin jonnekin kellarikerrokseen hinnottelemaan tulleita tuotteita, se oli kivaa! Se hinnottelulaitejutska on kiva. Ilot mullakin. Tänään olin kotona, koska aamulla tuli joku ihme tunteidenpurkausjuttu ja vähän koskenu päähän pitkin päivää. Huomenna ois kuitenkin tarkotus mennä sinne takas.

Kävin viikon sisään kolme kertaa KYS:llä (Kuopion yliopistollinen sairaala) näitten ihottumien takia. Mulle laitettiin semmosia lappuja selkään eli tehtiin siis epikutaanitestit. Meinasin ekalla ja tokalla kerralla pyörtyä, mutta en tiiä aivan varmasti mistä se johtuu.. Maanantaina kävin viimestä kertaa lääkärin juttusilla. ''En oo pariin vuoteen nähny näin pahaa nikkeliallergiaa''. Shieet. Nikkeli oli ainut asia, joka sieltä allergiatesteistä löyty positiivisena. 

Perjantaina meillä oli erilaisuuspäivä koulussa. Jos halus niin piti siis pukeutua eri tavalla kuin yleensä. Alla olevasta kuvasta saatattekin huomata. Olin siis poikana. Henrin kaapista kaivoin vaatteet ja pistin ne päälle. Oli jotenki ihanan rento kulkee lökärit jalassa polvissa. Näytin tietystä kulmasta ihan pojalta. 

Sain rehun mun huoneeseen. Ihan vaan siitä syystä, että se vähän kosteuttaa tätä huoneilmaa..I don't get it. Toinen kuva oli pakko tähän tunkee, koska mulla on semmonen pakkomielle, että en vaan voi laittaa pystysuunnassa olevaa kuvaa blogiin yksin, koska se vaan näyttää vaakatasosten kanssa ihan tyhmältä. Heh.

Äää, haluan pitkät hiukset! Tuossa kuvassa mulla on siis klipsipidennykset päässä, kun yks tylsä ilta niitä taas päähäni laittelin. Ja niissä klipseissä on mitä todennäköisemmin nikkeliä, hups.
Ihanaa loppuviikkoo!, huomenna ollaanki jo keskiviikossa. Nähtäillään.